Hengissä vielä!

Pitkästä pitkästä aikaa täällä taas! Tällä kertaa en edes yritä luvata tsempata postailun suhteen, vaan jos "tapaamme" seuraavan kerran taas puolen vuoden päästä, niin näin olkoon.

Jospa käydään lyhyesti läpi isoimmat jutut mitä tässä puolen vuoden sisään on tapahtunut... Kavioeläinten kokoonpano on nyt vanha tuttu poikakolmikko, kun Melissa lähti tammikuussa leasinkiin. Tammikuussa myös ihmeteltiin Iivarin ähkyä aamuseitsemästä reilusti yli puoleenpäivään. Kun ponin maha jatkoi kipuilua vielä ähkyn mentyä ohi (oli hyvin kiukkuisen näköinen ilme, jos yhtään tökit tai harjasit mahaa), alettiin epäillä hiekkaa ja käytiin klinikalla kuvissa. Mitään ei näkynyt, eikä ellikään osannut sanoa oikein mitään. Ehkä poni oli yön + aamun pitkän syömättömyyden seurauksena saanut lievän mahahaavan, mikä oireili useamman päivän ähkyn jälkeen, tiedä nyt tuosta.

Ja koska sain olla onnellinen, terveen ponin omistaja kolmen vuoden ajan, ei tietenkään riitä että ponilta menee ensin jalka ja sitten oireillaan mahaa - puolen vuoden välillä. Niinpä nyt on jo reilun kuukauden verran hoidettu kaviokuumeista ponia. Kavioissa ei onneksi ollut tapahtunut muutoksia, ja nyt Iivari alkaa olla muutenkin taas kunnossa. Se saa olla päivät pienessä tarhassa jossa ei kasva muutamaa nokkosta lukuunottamatta juuri mitään vihreää, ja yöt se asustelee pihattoon tehdyssä karsinassa. Eiköhän sen pian uskalla antaa tarhailla ympäri vuorokauden, kun jalat eivät tunnu reagoivan tarhailuun mitenkään.

Iipusta on tullut hoikka poika! Itseasiassa se taitaa tällä hetkellä olla jopa hoikempi kuin Vares, joka on lihonut hirveästi...

Elmeri taasen, noh, mitäs se. Nyt kun Iivaria ei voi kiusata kuin aidan yli, on Vares joutunut sietämään jatkuvasti nahassaan roikkuvaa pikku kiusankappaletta. Nyt tässä kesän aikana aasi on myös saanut pari kertaa kärryt peräänsä, eikä ole sanonut niistä juuta eikä jaata. Kunhan taas on aikaa ja saan jonkun kolmanneksi avustamaan, voidaan hyvillä mielin jatkaa harjoituksia kohti ajoaasin uraa.

Luojan kiitos Vareksella on pitkät hermot. Aasi kun törmäilee siihen (hampaat edellä) jatkuvasti milloin mistäkin suunnasta.. :D

Vares on lähinnä kasvattanut mahaa. Neljä starttia sillä on nyt tässä kevään ja kesän mittaan ajettu, tuloksilla hylätty pitkä laukka, 2., 9., ja nyt tänään keskeytys. 

Lappee 8.7.
Kokeilussa oli uudet hienot vetolaput, mutta kun Vares päätti että "Eheei, nyt minä kävelen loppumatkan", ei lapuillakaan ollut mitään virkaa...

Ja minä itse? Tuossa tammikuun alkupuolella täytin 18, jippii! Ajokortin sain vihdoin huhtikuussa ja oman auton vappuna. Pikku-e:n ajoin iskän autolla ja Susselin trailerilla toukokuussa, eli hevostakin saan nyt vetää. Ei tässä kai muuten sen kummempia.

Pari kertaa on tullut käytyä tunnillakin. Tässä ratsuna Päivin tallin eestiläisruuna Virk. Ei tuo nyt kovin hyvin sujunut, mutta oli kyllä ihan sen tyylinen hevonen, että kun vaan oppisi sitä ratsastamaan, tykkäisin siitä varmaan ihan tosi paljon!
© Iida Arpiainen

Aasi kovasti yritti olla hurja laumanjohtaja...

...mutta taitaa se olla kuitenkin Iivari joka edelleen määrää.
Saapa nähdä miten kovasti Elmeri yrittää komentaa Iipua kun ne pääsevät taas samaan tarhaan...

Jos jollain on nyt heittää jotain postaustoiveita, niin katsotaan josko tämä innostus nyt hetken taas kestäisi ja saisin jotain toteutettua. Iivarin kaviokuumeesta yritän saada laajempaa postausta kirjoitettua vaikka väkisin, ihan jo sen takia, että tulee jonnekin kirjoitettua koko sairauden kulku ylös nyt kun kaikki on vielä aika lailla tuoreessa muistissa.

Talvinen lauantaipäivä

Lauantaina sain pitkästä aikaa kuvia, kun Riina kävi tallilla ja muistin jopa etsiä kameran! Riina käy edelleen säännöllisesti meillä, vaikkei varsinaisesta vuokrauksesta enää voikaan puhua, kun Iipulla ei enää entiseen malliin ratsasteta. Kuitenkin kiva saada välillä apua ja kaveri ponien liikutukseen ja ilmeisesti Riinallekin näiden kanssa tekemisestä saa vähän vaihtelua ratsastustuntien rinnalle. :)

Ei siis tehty viime lauantainakaan mitään erikoista, Iivarin kanssa mentiin hetki pellolla ja Elmerin kanssa yritettiin käytiin maastossa hyppäämässä.

Riina ratsasti ensin viitisentoista minuuttia, miä köpöttelin suunnilleen saman verran. Ei ravattu nyt yhtään, kun ponilla tuntui muutenkin olevan vähän turhan paljon menohaluja kun pellolla oltiin, ja kun se torstai-iltana näytti varovan vähän ongelmajalkaansa. Uskallettiin kuitenkin ratsastaa, kun perjantainakin poni liikkui ihan puhtaasti eikä vaikuttanut kipeältä. Veikkaan että se oli onnistunut kipeyttämään kinttunsa jos oli riekkunut aasin kanssa koppuraiseksi jäätyneessä tarhassa. Tämä olikin ensimmäinen kerta koko syksynä, kun jalka näkyi sitä vaivaavan.

Jos kuitenkin pysyttäisi aiheessa. Iivari oli lauantaina mukavan herkkä ja reipas ratsastaa, mitä nyt välillä piti pysähdellä syömään. Liian pitkään ei myöskään auttanut mennä suoraan, ainakaan kotia kohti, tai alkoi poni tikittää alla kuin aikapommi. Kerran se pääsi pukittamaan Riinan alaskin, mutta muuten pysyi kyllä peräpääkin maassa, kun muisti pitää ponin huomion itsessään.

Aasin kanssa lähdettiin tosiaan maastoon. Sillä oli taas hirmuisesti menohaluja alkumatkasta, enkä oikein tiennyt miten sitä taluttaisin. Jos sitä yritti viedä pitkässä narussa (heh, kaikki aina sanovat ettei oria pitäisi ikinä taluttaa niin että se pääsee kulkemaan selän takana, mutta siellähän tuo normaalisti tulee..), se heitti pukit ja pyyhkäisi edelle sen verran mitä narussa riitti pituutta. Jos taas talutti riimusta, se steppaili ja yritti purra... Onneksi se on tuollainen yleensä vain alkumatkan ja rauhoittuu pian kävelemään rennosti perässä.

Oltiin päästy varmaan lähemmäs kilometrin päähän kotoa ja rakenneltiin pienelle sivutielle estettä. Elmeri seuraili miua nätisti narun päässä, kunnes kuuli Puhintieltä ilmeisesti Vareksen askeleet ja päätti lähteä tsekkaamaan kuka se siellä menee. Ja se kun läks, niin ei siinä paljon ollut tehtävissä. Kun en juostessa sitä onnistunut pysäyttämään, päädyin hyppäämään polvilleen, mutta joopa joo, ei siitä tullut kuin mustelmia ja reikä toppahousuihin, kun liuin aasin perässä muutaman metrin. :D

Lopulta käveltiin sen perässä kotiin. Luojan kiitos se ravasi liikennesääntöjen mukaisesti kiltisti tien oikeaa reunaa, kun kaksi autoakin tuli sitä vastaan. Onneksi molemmat autoilijat vaan naureskelivat meille, eivätkä raivonneet vapaana juoksevasta aasista. :D

Yritettiin sitten uudestaan (varalta kahdella narulla), eikä nyt ollut enää mitään ongelmia. Pari kertaa Elmeri juuttui miettimään, mutta säntäilyä se ei sentään harrastanut.

 "Olen aasi...

...ja hieman idiootti... 

...mutta tosi hieno!" 

"Korvani ovat aina kaikkien naamalla." 

"Jos en ole aivan varma jonkun asian kannattavuudesta, pidän pienen tuumaustauon. Ja silloin ei ihmisten auta kuin odottaa." 

"Hölmöt ihmiset yrittää tehdä minusta hurjaa esteaasia, mutta kuka hullu nyt tuhlaa voimiaan loikkimalla tällaisten risujen yli?!"

Se tämänkin virityksen kaatoi joka kerralla, kun ei vaan kehdannut nostella kinttujaan.

Miun ratsastuskuvista sekä aasikuvista kiitokset Riinalle.

Ulkoasukin joutaisi vaihtoon, kun vaan saisi aikaiseksi tehdä asialle jotain..

Tallin esittely

Eihän siinä lataamisessa mennytkään kuin kaksi vuorokautta... :D
Tässä tämä nyt kuitenkin olisi.

Linkki videoon



Kertokaas mitä tykkäsitte?